Moduuli 06 · Sovittaminen

Jaa harmonia toimivaksi sovitukseksi

Rikas harmonia tarvitsee tilaa kuuluakseen. Sovittaja päättää, kuka soittaa pohjan, kuka värisävelet ja kuka vastaäänen – ja milloin joku on hiljaa. Tällä sivulla viet edellisten moduulien otteet oikeille soittimille.

Kerroksittain pinottuja messinkisiä ja vihreitä 3D-rakenteita, jotka kuvaavat sovituksen bassoa, keskirekisteriä ja melodiaa

Rekisteri ratkaisee selkeyden

Sama Cmaj9 kuulostaa kirkkaalta keskirekisterissä ja mutaiselta oktaavia alempana. Syy on yläsävelsarjassa: matalalla tiheät välit tuottavat huojuntaa. Sovittajien käytäntönä on noudattaa matalan välin rajoja – karkeasti sanottuna terssit kannattaa pitää noin C3:n yläpuolella ja sekunnit vielä korkeammalla. Basson ympärillä toimivat parhaiten oktaavit ja kvintit.

Käytännön nyrkkisääntö: mitä matalammalla soitetaan, sitä harvemmin sävelet asetellaan. Laajennukset kuuluvat ylös, terssi ja septimi keskelle, pohjasävel alas.

Viisi roolia

Jokaisella hetkellä sovituksessa on tyypillisesti viisi tehtävää: perusta (basso ja juuret), harmonia (ohjaussävelet ja värit), melodia, vastaääni sekä rytminen täyte. Yksi soitin voi hoitaa useaa roolia, mutta kaksi soitinta ei saisi hoitaa samaa roolia samassa rekisterissä.

SoitinLuonteva rekisteriRooliVaro
BassoE1–G3perusta, käännöksetlaajennuksia matalalla
PianoC3–C5 vasen käsijuurettomat otteet, värijuuren tuplausta basson kanssa
KitaraE3–E5drop 2, ylärakenteet, rytmipianon kanssa samaa oktaavia
Laulusävelalan mukaanmelodiatuplaavaa kitarariffiä samassa korkeudessa
Jouset / padC4 ylöspäinpitkät ohjaussävelet, vastaääniliian tiheää pohjaa

Puhallin- ja jousiotteet

Neliääninen umpinainen kirjoitus (four-way close) tuottaa yhtenäisen, tiiviin sektiosoundin, jossa kaikki äänet seuraavat melodiaa. Drop 2 avaa sointia ja sopii saksofoneille. Jousille levitetyt otteet, joissa välit laajenevat alaspäin, antavat orkestraalisen syvyyden. Klassisia oppaita ovat Nikolai Rimski-Korsakovin Principles of Orchestration, Samuel Adlerin The Study of Orchestration sekä Don Sebeskyn The Contemporary Arranger; big band -sovittamisesta kirjoitti myös Sammy Nestico teoksessaan The Complete Arranger.

Kuunneltavaksi sopivat Gil Evansin ja Miles Davisin Miles Ahead (1957), Thad Jonesin sovitukset sekä suomalaisista kokoonpanoista UMO Helsinki Jazz Orchestra, jonka ohjelmistossa kuulee monipuolisesti sektiokirjoitusta.

Lähikuva käsin kirjoitetusta puhallinsektion partituurista, jossa neljä stemmaa on merkitty päällekkäin
Neliääninen sektiokirjoitus partituurissa.

Tiheys ja muoto

Hyvä sovitus hengittää. Intro voi olla pelkkä ohjaussävelpari, säkeistö kevyt ja kertosäe täysi. Viimeisessä kertosäkeessä uudelleenharmonisointi tai tritonuskorvaus antaa uutta energiaa ilman tempon tai tehon nostamista. Urkupiste – basso pysyy samassa sävelessä, kun harmonia liikkuu yllä – on toinen tehokas keino rakentaa jännitettä ennen huipennusta.

Piirrä kappaleesta tiheyskäyrä: kuinka monta soitinta ja kuinka monta eri säveltä kussakin osassa soi. Jos käyrä on tasainen, kuulija väsyy, vaikka harmonia olisi kiinnostava.

Bändisovitus käytännössä

Pienessä kokoonpanossa suurin ongelma on keskirekisteri. Sovi kitaristin ja pianistin kesken, kumpi soittaa milloinkin: pianisti voi soittaa juurettomat otteet säkeistössä ja kitaristi korkeita ylärakenteita kertosäkeessä. Basistin kannattaa tietää, milloin käännöksiä käytetään, jotta hän ei soita juurta käännöksen päälle.

Harjoitus: sovita neljä tahtia

Sovita kulku Cmaj9 | A7♭9 | Dm9 | D♭9 bassolle, pianolle ja kitaralle niin, että jokaisella on oma rekisterinsä.

Harjoitus: kirjoita vastaääni ohjaussävelistä

Muodosta kulun Dm7 – G7 – Cmaj7 ohjaussävelistä yksiääninen vastamelodia jousille.